CB 6A

Paljon on vettä taas virrannut kuusaan gangesissa ennenkun sai juttua aikaseks viimevuotisesta reissusta. Ehkä se johtuu siitä että aika alkaa kullata muistot eli enää ei muista kuinka vittumaista on olla pitkän aikaa vuorilla, oikeestaan nyt tuntuu että ois ihan siistiä päästä taas kärvistelemään, läähättämään ja ripuloimaan.
Käytiin Mikon kanssa siis Intiassa Himachal-Pradeshin osavaltiossa pyörimässä kolme kuukautta elo-lokakuussa, jotain juttuja ollu tässä blogissa aikasemmiltakin reissuilta samoilta kulmilta.
Tälläkertaa oli tarkotus yrittää kiivetä mäen päälle Lahaulin laaksossa. Joitain vuosia sitten
hovikuvaaja Kuosmanen otti kuvan jossa taustalla oli hyvännäkösiä töppyröitä.

 (c) Sami Kuosmanen

Tiesin että toi jäätikön takana oleva massiivi on vähän turhan hankalasti saavutettavissa ja ne huiput on jo kiivetty joko inkkari tai länkkäri retkikuntien toimesta. Mutta kuvan oikeessa laidassa olis vielä lähempänä olevia ja ehkä vielä paremman näkösiä alle kuustonnisia, ja mikä parasta ne oli mitä luultavimmin vielä kiipeemättömiä.
Ton alueen vuoret tunnetaan Chandra Bhaga rangena eli lyhyemmin CB-range, kaikki huiput on ainoastaan numeroitu ja numerointi ei noudata normaaliin intialaiseen tapaan mitään tunnettua loogista järjestelmää. Suuri osa CB huipuista taitaa olla yli 6ooom. mutta noi meiän kiikarissa olevat oli alle, ja niistä ei löyty mitään infoa Himalayan Journaleista eikä instituutin tietokannoista. Kyseltiin myös tutulta paikalliselta oppaalta tietääkse mitää noitten mäkien kiipeilyhistoriasta mutta sekään ei ollu kuullu et kukaan ois käyny huiputtamassa.
Eihän siinä sit muutaku kamat kasaan ja mäkeen. Käytiin ekaks vetämässä lämppäriks Charas tower
ja 21.9 oltiin reput valmiina skouttausreissulle, tarkotus oli käyä kattomassa että mihin leirit kannattas laittaa ja mistä päästään jäätikölle helpoiten. Lähettiin siis Chattrusta(n.3200)  käppäilemään joen vartta ylöspäin, ruokaa oli varattuna 3-4 päivän reissulle.

Eka leiri pantiin suurinpiirtein 4200m. korkeuteen kun löyty sopiva tasanen alue ja pikkupuroja mistä sai vettä, Tosta jäätiköstä tulevasta joesta ei juotu kertaakaan. Mikko muistaakseni käytti ainakin jossain vaiheessa jodia vedenpuhistukseen ja mulla oli Steripen millä välillä säteilytin omat juomat mut tuli sitä juotua aika paljon suoraan purostakin. Välillä purot tuli suoraan maan alta joten oli melko turvallista hörppiä niistä, mutta aina on pieni mahollisuus saada joku faking ameeba tai joku lievempi kurapakteeri.

22.syyskuuta oli tarkotus käyä jäätiköllä asti, alle tunti lähdöstä oltii jo eksytty toisistamme ja keli veti sinkkiin joten päivän tavoite meni myttyyn. Seuraavana päivänä päästiin lumelle ja jäälle mut keli oli taas niin pilvinen että ei pystyny suunnitelemaan tulevaa, ainoastaan leirin paikka jäätiköllä(4950m.) päätettiin ja lähettiin takasin 4200m olevaan leiriin

Seuraavana aamuna jatkettiin alas Chattruun, Lalun dhabbaan elpymään ja hakemaan lisää ruokaa ja muuta roinaa.

Surya vääntää suhteellisen herkullisia momoja

seuraavaks oli chapatti talkoot

26.9 startattiin taas yli 20 kg selässä kohti ykkösleiriä johon oltiin jätetty teltta, köydet, Jääraudat ynnämuut painavat rojut. Mulla oli pakki ihan sekasin jo lähdöstä alkaen eikä se olo siinä kävellessä paljoo parantunu, jokatoinen kiventaus tuli käytyä kyykkäämässä ja vitutuskäyrä alko nousemaan ja olo oli jokseenkin aika vetämätön. Samalla motivaatiokin katos ja roikuin mukana ainoostaan siks että oli pakko saada rojut ylös leiriin. Ei paljoo sytyttäny ajatus että seuraavana päivänä pitäis nousta jäätikölle pystyttämään leiriä ja tsekkaileen reittiä jos kelit sallii.
Mikää ei ehkä harmita yhtä paljon kun että neljän aikaan aamulla paskantaa housuun leiriolosuhteissa jossain saatanan vuorenrinteellä (paitsi että paskantaa kolmelta aamulla housuun jossain vitun jäätiköllä(been there, done that)).

Teipit kantapäihin ja jäätikölle (ei kuitenkaan tonne mikä Mikon takan näkyy vaan oikeelle ylös)

tosta ei ollu jäätikölle enää kun alle 100 verttimetriä

kelit suosi ja nyt nähtii jo vähän enemmän

tonne ylös pitäs pitäs yrittää

30.9 Lähettiin aamulla jäätikköleiristä ylöspäin tarkotuksena kattoo reittii vähän valmiiks vielä pitemmälle mut mulla oli mahatauti vieny voimia sen verran että liikkuminen oli tosi hidasta ja raskasta. Päästiin kuitenkin satulaan ja harjanteen toiselle puolelle mistä oli tarkotus yrittää huiputusta mikäli maasto näyttää järkevälle. Ruokahalu kasvo kuitenki syötäessä ja Mikko päätti koittaa huipulle samantien. Meikä tyyty varmistelemaan ja kouristelemaan. Ekaks oli melkeen 100m. ihan siistiä mixta-ränniä

keskellä kuvaa vasemmalle kaartuva vähäluminen ränni meni Mikolta helposti ja sit päästiin ite huipun juurelle

oletettiin että ois ollu enää yks kp. huipulle. Mikko anto hyvää yrkkää lopussa mut koska tippuminen ei ollu sallittua niin oli pakko ottaa pakit kun ei saanu oikeen varmistuksia ja aika nihkeetä släbää oli jonkun matkaa vielä edessä. Keli alko taas vetää harmaaks ja lunta sadella, päätettiin siis lähtee takas teltalle.
Sain ylipuhuttuu Mikon että lähetään takasin alas Chattruun kun meikän maha möyri vielä senverran raivokkaasti eikä voimat tuntunu palaavan. Otti päähän että joutuu taas tulemaan tänne ylös vielä kerran mut eipä ollu paljoo muitakaan mahollisuuksia.
1.päivä lokakuuta lähettiin siis taas alas semi-sivistyksen pariin elpymään ja keliä pitämään. Jätettiin leiri pystyyn jäätikölle ja suurin osa kamoista ja ruuista sinne oottamaan.
Alhaalla Chattrussa oltiin 3 päivää kunnes keli ja kunto oli taas kohillaan. 4. Lokakuuta siis taas ylös ykkösleiriin. Tälläkertaa 1000 verttimetriä meni kolmessa tunnissa kevyillä kantamuksilla. Motivaatio oli aivan eri kun vertaa ripuloivaan väkisinvääntämiseen ja kuntokin tuntu taas normaalilta.
5.lokakuuta vietettiin ykkösleirissä chillaillen ja kuues päivä noustiin jäätikölle kärvistelemään.
7. päivä lokakuuta kuusaan pojat teki historiaa nousemalla aamu neljältä ylös! ja se kannatti, hanki oli mukavasti jäässä ja kulkeminen todella helppoa.

Oltiin päätetty että yritetään toista reittiä pitkin toppiin kun se släbä näytti sen verran kuumottavalta, ruvettiin kiipeemään kaltsia pitkin tossut jalassa joka osoittautu oikeeks ratkasuks, paljon nopeempaa ja varmistuksiakin sai paremmin verratuna edelliseen.

Mikko seiso (tai istu oikeestaan koska ei siellä pystyny/uskaltanu) topissa (n.5450m.) 12.30 erittäin suurella todennäköisyydellä ensimmäisenä ihmisenä! Aika siisti fiilis oli olla myös toisena siellä.

no eihän siinä muuta, kamat kekoon ja pakoon. Homman raskain osuus oli nyt hanskassa.

Pakattiin leiri jäätiköllä ja painuttiin suoraan ykkösleiriin (4200 m.)

reissun viimenen yö teltassa

uuhhhhhhhh....jakinjuustoa ja lentokenttäpunkkua   hhhhhhhhhhhhhhh....
loppumatka olikin pelkkää hedonismia ja itsensä palkitsemista erinäisillä herkuilla.


Tää meiän kiipeemä oli siis keskimmäinen noista kolmesta, mentiin takakautta eli helpointa reittiä. Tossa ois siis aika saakelin hienoja linjoja jyrkällä puolella, vegetaatiovapaata kiipeemätöntä halkeemaa löytyy .