Mikstaa

Korouoman reissun jälkeen tuli kiivettyä paljon. Mikstaa lähinnä. Salamestat oli hyvässä kunnossa. Tosiaan viimme vuosina on jäänyt jääkiipeilyt vähiin, mutta tänä vuonna on tullut sitäkin enemmän. Alkukausi oli surkea kelien puolesta. Kovat pakkaset ja eikä lunta juuri lainkaan aiheuttivat putousten jäätymisen umpeen. Helmikuun sateet aukaisivat ne uudestaan. Muistan viiden vuoden takaa samankaltaisen tilanteen. Hieno ullätys luontoäidiltä!

Ilkka lähti rohkeasti Den siste pilleen M5 onsightia yrkkäämään. Reitissä on yksi pultti alussa ja loput luonnolisia varmistuksia. Katselin Ilkan kiipeilyä. Reitin alku on ohkaisessa kunnossa. Eka pultti klipattuna ja siitä pieni poikkari oikealle. Herkältä näytti ja itse en olisi uskaltanut kiivetä siitä. Pointsit rohkeudesta kaverille!!!!

Luonnollisilla kiivetessä talvella pitää muistaa, että camut ei pidä mitään jos halkeaman pinnoilla on jäätä! Sama pitää huomioida myös kiiloja laitettaessa. Kiilat tosin pitää paremmin vaikka jäätä olisikin kunhan kiila ei ole pelkästään jään varassa. Ilkka laittoi tuskaisesti varmistuksia ja eteni reitillä hyvin.

Seuraavan varmistuksen laittaminen oli vaikeaa ja halkeama mahdollisesti ohuessa jäässä. Camu piissinä. Ei hyvä. Viisaasti Ikka otti pakit. On tärkeää osata tehdä oikea ratkaisu jatkaa vai pakittaa. Joskus luovuttaminen on vaikeaa. Ego saa kolauksen, mutta siihen se sitten jää. Jatkamisella voisi olla pahemmat seuraukset!

Kaikki Möyhiksen reitit on jääny liidaamatta. Bongasin paikan muutamia vuosia takaperin. Sevitin maanomistajan ja sain pulttausluvat. Projekteja oli silloin, mutta jostain syystä reitit jäi unholaan ja jätkät teki ne. Oli kiva lähteä valmiita reittejä liidaamaan varsinkin kun ne oli super kunnossa!

Pasi irvistelee megaflässipumppia :D

Rauhanpiippu on niin läskissä kunnossa, että se sai ekan puhtaan ruuvinousun. Putous valutti vettä reilusti ja Pasi kastui kiivetessä, mutta ei se menoa haitannut. Hienosti kiivetty!

Päätettiin käydä Aurinko- ja kuukuurnalla. Ilkka onsighttaamaan Aurinkokuurnaa M4. Hieno kuru jossa alku mikstaa. Vuodesta riippuen varmistuksia saa vaihtelevasti. Alkuun luomupiissiä ja loppuun ehkä ruuveja. 

Varmistelin Ilkkaa ja sillä aikaa Pasi kävi laskeutumassa Kuu-uurnan. Kiivettiin yhtäaikaa kakkosena Ilkan varmistaessa ylhäältä. Ylempänä kiipeävän pitää olla varovainen ettei pudota jäätä kaverin päälle. Aina kyseinen järjestely ei toimi, mutta nyt se oli suotuisa, koska kiipeily oli helppoa ja eikä jää lohkeillut pahasti. Pystyin myös kiipeämää sivussa Pasin linjalta.

Kuu-uurna näytti hyvälle. Pasi kertoi sen olevan hyvässä kunnossa ja hakeamat varmistusten laittoon olivat jäästä vapaita. Fiilis oli hyvä ja päätin lähteä kokeilemaan onsightia. Murha räkki messiin ja menoks. Kauhea vauhti päällä. Jalat korkkas ja jäin hakusta roikkumaan. Kirosin ja moitin itseäni. Onneksi ei ollut vasuri ja leikattu olkapää!!! Nyt tarkemmin, ei leikitä!

Jää oli hyvää ja kalliovarmistuksia oli kiva laittaa.  Mielenkiintoinen linja. Yläosan kamina on sitten se juttu tässä reitissä. Kauheeta ähinää ja puhinaa. Epävarma olo. Lisää varmistuksia. Ylöspain, alaspain, ylöspäin, alaspain. Ei meinaa mennä. Sain kohtuu varmistuksen ja löysin jalkaotteen joka oli vähän piilossa.  Muutama metri toppiin. Hakku meinaa tippua olkapäältä. Olen käsijammissa. Saan 5 Camalotin halkeamaan ja sen turvin vääntäydyn toppiin. Chimneyt ei ole vahvuuteni. Siitä sain varmuuden muutaman päivän päästä.

Pasi kiipesi reitin hyvällä itsevarmuudella ja helposti. Hän vaihtoi ison camun toiseen paikkaan ja sanoi, että halkeama oli ohuessa jäässä siinä mihin olin sen asettanut. Eli se ei olisi luultavasti pitänyt. Psykologinen vaikutus mikä varmistuksella on tulee tässä hyvin ilmi. Olisin epäröinyt aika paljon ilman kyseistä camua. Ajattelin kiivetessä että voin ihan hyvin ottaa pannut siihen! Onneksi en tippunut!

Päivän päätteeksi pikku loppulämppä ihan ensinousun vuoksi. Kiva lyhyt, mutta jo auringon hienman sulattama pikku ränni. Huonoja varmistuksia. Leppoisaa kiipeilya, jos ei huomio sitä ettei saa tippua.

Uusi päivä ja uudet kujeet Möyhiksessä. Rännipokko mielessä. Reitin alkuun oli muodostunut hieno puikko joka ylettyi maahan asti. Olin odotellut viikon verran sen muodostumista tarpeeksi vahvaksi.

Alku oli hieno kiivetä. Hyvää jäätä ja kaltsijalitsuja. Pulttien klippailua. Puikosta ränniin ahtautuminen oli omituinen. Rännin pohjalla oli jäätä jota pystyi käyttämään hakuille.

Rännissä rupesi nopeasti ahdistamaan. Siellä ei pystynyt kääntymään. Halkeama ylöspäin on liian leveä hakulle. Yhdessä kohdassa oli jäätä niin että sain hakun jammattua siihen, mutta kun lähdin nousemaan ylöspäin siitä vetäen hakku tuli jään läpi ja horjahdin. Huh siis ei näin! 

Mietin ja mietin ja totesin etten osaa kiivetä tälläisiä leveitä halkeamia missä ollaan sisällä. Homman teki vaikeaksi se ettei siellä pystynyt kääntymään. En pystynyt edes kääntämään päätä, kun kypärä otti  kiinni!   

Ähinää, kiroilua, epäuskoa... Ei onnistu. Pakitusta. Kääntyminen toisinpäin oli tosi hankalaa. Ei tästä näinpäin pääse ja taas ympäri. Ei V***u! Kolossa meni varmaan puol tuntia :D Hakkukin meinas tippua. Kyselin pasilta beettaa, hhh ei kuulosta hyvälle. Vaisto sanoo ettei se toimi ja tiput. Yritin ja meinasin tippua kokoajan. Ihan hiuskarvan varassa. Tosi epävarma olo. Palaan alaspäin koloon. Alkaa vituttaa rankasti. Katson pulttia. Mietin luovuttamista, mutta en halua enää uudestaan aloittaa reittiä. Antaa mennä sanon itselleni, tästä on hyvä tippua. 

Jostain löydän luottamusta ja löydän hakulle kohtuu vaaka otteen jonka varaan mantteloin vasemman käden. Oikealle on epäilyttävän ohut jääote. Epäilen hieman kestääkö hakku siinä. Pääsen ylöspäin ja saan hakut hyvään jäähän hyllylle. Jalkaote oikealle jalalle on tosi ohut, enkä uskalla liikuttaa jalkaa ollenkaan. Saan räpellettyä heksun halkeamaan ja jätän koko pakan siihen kiinni. Vielä pitkä jatko varmistukseen vaikka reisi on ihan hapoilla. 

Kuuluu kilahdus kun heksu irtoaa halkeamasta. Pulssi kohoaa ja sydänalassa tuntuu humahdus. Ei auta kun jatkaa toppiin. Tunne on vahva, ei hätää. Aika taistelu. Meni varmaan 40 min reitin kiipeämiseen!!!

Fiilis on hyvä ja haluan lisää. Pollikukkoa tuli jo yliksellä koitettua pari päivää aiemmin. Se oli aika ohkaisessa kunnossa, mutta meni helpohkosti. Hetken arpomisen jälkeen päätän lähteä liidaamaan vaikka yksi pulteista on jään peitossa. Luotan siihen, että saan putsattua liidissä jäät korvakkeen ympäriltä pois. Reitti on mahtava. 

Kiipeily kulkee unelmana. Kiipeän katon alle ja kaivan pultin esiin. Hetken ravisteltua kiipeän katon yli. Juuri kun olen iskemässä oikeaa hakkua vasen irtoaa. Pysyn seinällä yllätykseksi. Oikea hakku ottaa juuri oikealla hetkellä kiinni. Jatkan ylöspäin. Jäätä ei ole paljon ja kipinät lentelevät kun hakun terät osuvat kallioon. Reitti päättyy viimeisen hyllyn yläreunaan jossa on pultti ja mailoni. Tänä vuonna reitin yläosassa on jäätä ja toppaan reitin. Sitä ei ole aiemmin pystynyt tehdä!

Pollikukko

Ja sit jäät suli ja hakut on naftaliinis :) Louhoksella ja Harjussa lumityöt tehty. Ulkokausi odottaa!!!