Rapojärven mutkan leiskautus

30.01.2010

Tuksun työstämä rako korkattiin komeasti noin -10 asteessa.

Pienehkön alkulämmittelyn jälkeen, Pasi päätti aloittaa lomansa kallion kolistelulla. Tuloksena: hieno nousu.

Ylhäällä ankkuripuulla oli kuulemma suurin piirtein sama lämpötila.

Linjan nimi ja grade jäi epäselväksi allekirjoittaneelta...

Linnavuori

Käytiin Linnavuores..ei sen kummempaa

Talvireippailua

Team kuus aan alppitreenijaoston mordorpeikko-osasto eli Pasi, Mikko ja Ilkka lähti olhavalle nostamaan vi###us toleranssia ja siinä samalla tavoitteena oli kiivetä sata metriä jäätä ja satametriä kallioo. Suunnitelmana oli lähestyä olhavaa hillosensalmen kohdalta, jään yli rymyten. Suunnitelma vaikutti hyvältä kun oli vanhentunut kartta kädessä ja istui lämpimässä autossa. Pienen eestaas ajelun jälkeen löytyi oletettu oikea paikka mistä oli tarkoitus syöksyä jäälle, no ei muutakun reput pykälään ja ahkio perään. Jäälle kun päästiin niin ensimmäinen havainto oli , että ei oltu sielläpäinkään missä piti olla (kiitos vanhentuneen kartan josta puuttui ne olennaiset uudet tiet), no eihän me näin pienestä vielä hätäännytty vaan hetken kun pimeyteen tähyili niin saatiin paikallistettua itsemme parin kilsan päähän aiotusta paikasta. Todellisuus potkaisi munille ensimmäisen kerran kun oli nylkyttänyt 50 metriä ja oli hiestä läpimärkä, 20 asteen pakkasesta huolimatta. Tuntui kun olisi yrittänyt hiihtää polvensyvyisessä neljänviljanpuurossa 30 kilon ahkio perässä. Parin tunnin taistelun jälkeen vihdoin päästiin laavulle tulia virittelemään märistä(umpijäisistä) koivuhaloista. Ilkka saapuikin sopivasti jälkijunassa valmiille tulille suoritettuaan ensin sosiaalisen elämän velvoitteita sivistyksen parissa. Seuraavaan aamuun herättiin parinkymmen asteen pakkaseen eikä kiipeily kyllä tullu ensimmäisenä mieleen, jäiset kengät jalkaan ja liikettä niveliin..laatalle päästiin noin yhden- kahden välillä, eli aika normaali aika 6aalaiselle.

Ilkka rupes ukkosenjohdinta teknoomaan yläköydellä itteesä varmistaen ja Mikko hyökkäs jossen kimppuun, ja meikä sai belay slaven roolin tälläkertaa. Ilkka toppas suunnitellusti ja Mikko paini edelleen jossen kruxin kanssa kunnes josse sylkäisi Mikkopojan pois, komea nelimetrinen turskahdus karisti loputkin motivaatiot ja suuntasimme laavulle.

Seuraavana päivänä oli tarkoitu keskittyä jääkiipeilyyn koska pakkasen piti hellittää alle kahteenkymmeneen, ei se nyt ihan suvikeli aamulla ollut, tuntui että pakkanen oli vähintään yhtä kireää kun edellisenä päivänä mutta päättäväisesti Ilkan kanssa suunnistettiin putoukselle.

Jäät oli aika laihassa kunnossa, mutta kyllä sitä liidaamaa pysty ja filiksiin pääsi, näpit jäässä tottakai. Loppukaneettina voi sanoa että tavoitteet saavutettiin 20 prosenttisesti eli reissu meni yli odotusten ja vi####ksen toleranssi nousi sfääreihin koska mua ei ainakaan kyrsiny oikeestaan yhtään missään vaiheessa...(ainakaan näin jälkeenpäin ajatellen).