lauantai 17. huhtikuuta 2010

Savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan... Puumala

13.4 Juicen kärryt lähtivät paahtamaan kohti Hurissaloa. Otimme mukaan keväiselle boulderireissulle Osliinin(Kouvolalainen kotkafetisti), tarvittavat(olutta,lonkeroa jne jne) ja kaihon(Harjun sileiden kahvojen). Allekirjoittaneelle matkakohde oli vielä tuntematon, mutta huhupuheiden mukaan kiven piti olla mitä parhainta. Perille saavuttua teki mieli itkeä silmänsä punaiseksi valintojen paljoudesta, ja hakea salesta säälisuklaata toivottomaan tilaansa, vaipua makuupussyn saloihin ja kohdata todellisuus vasta seuraavana päivänä. Hurissalo on siis mahtava paikka viettää esim. kuherruskuukausi tai sukukokous, tai vain boulderoida. Kaunis, niin kaunis alue. Ongelmia löytyy ja vaikka kivi onkin miltei täydellistä, niin kyllä ne pikku nakit saa ruville jos oikein yrittää.


Tavoitteemme oli kiivetä komeita murkuloita ja nauttia luonnosta kolme päivää. Olla siis kuin hylkeet konsanaan rantakalliolla. Aurinko ja sää oli puolellamme. Reissu meni täydellisesti. Mukaan mahtui dramatiikkaa ja käänteitä, sillä mm. Pasi yllätti läsnäolollaan toisena päivänä, Juice teki maailmanparhaimman aamupuuron, näimme romanttiset revontulet ja Osmanderi löysi vihdoinkin kotinsa.

Mitäpä tässä pitempiä jaarittelemaan tai hehkuttelemaan. Uusintaa odotellessa.

1 kommentti:

  1. Komeita kiviä kyllä. Rupes itteääki himottaa järkäleiden halailu! =D

    VastaaPoista