tiistai 28. syyskuuta 2010

Puujalka

Kaadeltii vähä kevääl puita Pasin kans tai siis puuta, joka oli kuivanut pystyyn. Se oli juurineen alastulossa. Ei mikään kovin iso, mutta siinä se jökötti alastulossa. No ensin sahattiin juuret poikki paitsi 2 isointa joita emme saaneet kokonaan. Haluttiin taljalla kaataa puu juurineen. Sitte vaa taljaa kireämmälle ja koittamaan, jos vaikka kaatuis. Puu alkoi halkeamaan tyvestä joten tutkailimme mikä juuri ottaa vielä kiinni. Vähän vielä sahaa ja sitten ruvettiin työntämään sitä nurin korkeammalta. Sitte se kaatui. Runko osui kaatuessaan kiven päälle ja nosti juurakon pystyyn. Suurin sahaamamme juurentunkä terävine reunoineen kääntyi 180 astetta ja osui suoraan allekirjoittanutta polven syrjään(ku piti siinä vieressä fiksusti ihmetellä et nyt kaatuu). 5mm lumpiosta sivuun. Oksennusta siinä meinas pukata ja odotti vaan et alkaako housun puntti tuntua kohta märälle verestä? Ei tuntunnu ja punttia ylös vaa nopeast ja kattomaa jälkeä. Ei näyttänny pahalle ja kipuakaa ei oikee tullu mut veteläks veti. Juurentyngän toinen puoli oli raksasahasta johtuen pyöristynyt sahatessa ja toinen reuna oli revennyt aika ilkeän näköseks. Osu sitte se Pasin vähingossa pyöristämä puoli! Pasi tajus heti tuoda lunta ja pitelin sitä siin 10 minsaa ja sitte vaa kinkasin äkkiä kotii ennen ku turpoaa. Kotona otin vielä lunta pihalta muovipussii ja makasin jalka kohollaa sohvalla puoltoist tuntii ja avot! Ei turvotusta! Vähä se ol kipiä ja komee musta arpi jäi muistoks! Ainii kiipesin siihen sektorille eilen ensinousun. Toinen klassikko Harjuun. Istari katon yli ja kuumottava toppaus. Ehk 7B? Tai 6a! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti